Etuoikeutettua elämää

Tänäänkin aamulla koin itseni kovin etuoikeutetuksi.  Saan elää aika lailla elämää,jonka sisältö muodostuu jo vain miellyttävistä asioista.

Kaikkea ei ole enää pakko, voi jo valita ja nykyään osaan kieltäytyä.

Olen oppinut priorisoimaan aika hyvin ja siitä en aio enää itseni kustannuksella luopua.

Puoli tuntia vedessä, jonka lämpötila + 16.

Kuinka hankalaa oli kastautua, piti oikein keskustella itsensä kanssa, nousta  ylös ja mennä uudelleen- nousta taas- ja lähteä uimaan.

Nyt alan ymmärtää vasta tällä kylmyydellä, mitä tarkoittaa se elimistön hetkellinen stressireaktio, tähän saakka en ole tuntenut tuon veden kanssa, kuin vaan hyvän olon tunnetta.

Tänään uidessani ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, tunne palasi, ja säilyi taas ihollani - ja yhä, koko loppupäivän.

Elimistö ja koko  kroppa kääriytyy  kuin pumpulin, joka hyväilee pehmeämmin kuin mikään muu.

Kroppa toimii hetken kivuttomana, tästä vedessä nautin varmaan eniten.

Tuo on kuin alkoholin tuoma ensimmäisen varttitunnin euforia- hetken maailmassa kaikki on hyvin, ja velatkin ovat saatavia.

Paitsi- veden vaikutus on parempi, kestää pidempää- eikä laskuhumalaa tule.

Mietin joka päivä muutoksia itsessäni, taputtelen selkääni itseäni, ja sivelen henkisesti itseäni. Hyvä minä.

Henkisen puolen kuminauha on  

vahvenpi, ja se uupunut kynnysmattomainen nainen on  poissa omasta elämästäni. 

Jotenkin kaikki muuttui, kun kylmä vesi kirkasti ajatukset ja selvitti pään. Pakotti vaan keskittymään omaan olemiseen, ei muiden hyvinvointiin.

No, näin kävi.

Kävi hyvin.

Terkuin,
Annica

Ig@annicalta