Olen ollut aina eloisa.
Säästynyt pahoilta tapaturmilta kai jonkun johdatuksen vuoksi.
Omaan kuitenkin hieman yliliikkuvat nivelet, kulumaa on polvissa- ja röntyily pesäpallokentällä 80 luvulta alkaen on niihin jättänyt jälkensä..
Minun olisi kuulunut olla nopeampi ja ketterämpi, eikä ottaa niin paljon osumaa.
Minulla on notkoselkä, notko hieman ylempänä kuin normaalisti, ja jalassani omituinen virhehasento, joka tarkoittaa- että lonkan ja nilkan välinen ero on 11 astetta.
Minua siis särkee noin kuin koko ajan elämässä.
Niin kauan kun urheilin ja liikuin aktiivisti, kipuni ovat olleet ihan hallinnassa- hyvä lihaksisto tukee, ja pitää kropan oikealla tolalla.
Mutta- auta armias, kun liike lakkaa- vähenee , lihaksisto heikkenee, massa katoaa ja liikkumattomuus ja yksipuolinen liike elämässä muuttuu arkpäiväksi = ongelmia tiedossa.
Terve !
Elämä muuttuu selkeästi huonommaksi, kun kipu on koko ajan läsnä.
Pieni kipu ajaa loppujen lopuksi kierteeseen, josta pois pääseminen ei ole helppoa- ei, vaikka aikuisena tietäisi kaiken mahdollisen.
Se ei silti luonnistu.
Kipulääkkeistä tulee arkipäivää, ja kipuihin lähetään hakemaan hoitoa sieltä ja täältä
Koska kipu syö päätä, ei voimavarat riitä kuin akuutin kivun katkaisuun.
Pikainen avun saaminen riittää, että arki jatkuu, ja voimavaroja oikeastaan sen suurempaan ön toiminnan.
Onneksi olkoon minä, todella huonosti toimittu.
ei ole.
Kuka tuossa kohden piittaa ruokavaliosta, siitä, että kroppa huutaa sokerin kyllästämänä apua, liiallinen punaisen lihan syönti ja maitotuotteiden överikäyttö eivät ainakaan helpota elimistön hiljaista tulehdusta.
Keliaatikon suoli on kovilla, tavara jumissa- ja liian vähäinen veden juonti loppujen lopuksi lopettaa elimistön toiminnan.
Onneksi olkoon minä, todella huonosti toimittu.
Mitäs nyt tehdään?
Niin se menee, että kovankin suorittajan elimistö loppujen lopuksi pakottaa tyypin polvilleen.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jos pää on niin tyhmä, ettei ymmärrä- elimistö pakottaa ihmislapsen kyllä polvilleen, niin monin eri tavoin.
Pahimmista ajoista on nyt vuosi- ja yhä olen toipumisen tiellä.
Minulla on elimistöni kanssa kolme tukipilaria. Tahoa, joiden kanssa toivun.
Pirjo Tiitto, Matti Järvelin ja Marko Raittinen
Aloitetaan Matista, sillä olen käynyt hänen luonaan kauiten.
Jäsenkorjaus on klassista hierontaa täydentäva tuki ja liikuntaelimistön hoitomuoto.
Jäsenkorjaus ei satu, siinä ei todellakaan niksautella- siinä neuvotellaan nikamien kanssa. Kuullaan kehoa- autetaan kehoa toimimaan oikein.
Matti on varmaan taho, jonka avulla olen päässyt alkujaan eteenpäin ratkaisevasti- sillä hän tuli elämäääni juuri oikealla kohdalla. Olin niin kipeä, että olisin voinut vaikka voltteja hypellä viikon, jos joku vaan auttaa- sitoutua mihin tahansa, joka kestää kauemmin kuin aamunkoittoon.
Matti on erinomainen työssään, hän ei syyttele, kannustaa ja hieman komentaa.
Tämän kesön ykkösoppeja on ollut se, että olen opetellut todella simppelin hengitystekniikan, joka auttaa stsessin ja ahdistuksen katkaisussa.
Olen aina vähätellyt moisia - en enää ikinä.
Pirjo tekee Colonic hoitoja.
No mitäs ne taas on?
Niin- in. En olisi uskonut minäkään lähteväni tuolle tielle, mutta voin kertoa, jokaiselle voi tulla kohta, jolloin elimistö sanoo vaan stressitason, ja kaikkien yhteenlaskettujen summien lopputulemana niin suuren tenän, että mentävä on.
Pitkä puhelinkeskustelu Pirjon kanssa ennen ensimmäistä käyntiä sai kuitenkin hartiani laskemaan, ja kun astuin hänen hoitohuoneensa ovesta sisään, niin homma oli jännityksestä huolimatta helppoa.
Parasta antia on ollut oppi itsestä, omien asioiden kelaaminen.
Sehän vaan kannustaa itseä tekemään muutosta. Syötyjen lääkekuurien määrän miettiminen, ruokavalion auki ja ääneen puhuminen, stressiä tuovien asioiden elämässä kelaaminen- ja ymmärtäminen sitä kautta, miksi suoli toimii, kuten toimii- tai ei toimi.
On ihan pakko tässäkin kohden ottaa peili avuksi, ja katsella itseä siitä, itse tämän on aiheuttanut.
Hyvin pitkälle, oma syy- oma vika.
Lisää vettä - lisää rasvaa, lisää liikuntaa.
Kaikkien typerien tekosyiden hylkääminen. Kaiken sen hylkääminen, että voit muka ''syyttää'' tästä jotakuta toista.
Et muuten voi.
Kova elämä jättää jälkensä.
Olen hoitamattomaan allergiaan syönyt jossain kohden elämääni seitsemän ab kuuria vuodessa- luulenko , ettei se ole jättänyt jälkeä?
Kyllä on.
Yllä mainitsemani kivut ja kilotolkulla mättämäni kipulääkkeet- missä niistä on jäämät?
Suolistossa ja maksassa muiden myrkkyjen kanssa.
Tietenkin.
Nyt teen parasta mahdollista sisäelimille ja suolistolle , ja annan mahdollisuuden vielä vanhana rouvana niiden kuntoutua ja toimia kunnola.
Vuoteen en ole syönyt yhtään ainutta kipulääkettä- se on elämässäni muuten varmaan ensimmmäinen vuosi, nyt 51 vuotiaana.
Itselleni tosi kova juttu!
Hyvä minä.
Bonuksena on muuten se, että Pirjo on ihan poskettoman loistotyyppi, pohjoisen likka.
Lämpimästi suosittelen heittämään ennakkoluulot romukoppaan, ja tutkimaan tuota asiaa hieman.
Käyntini jatkuvat edelleen, vaikkakin harvempina jo.
Olen edistynyt = oppinut läksyjäni hieman.
Hyvä minä!
Linkitettynä itselle eniten fiksua tietoa antava sivu kaiken sen nettitarjonnan joukosta.
Markon etsin netistä- kävin läpi suosituksia, selailin henkilöiden sivuja, ja hänen nimensä tuli monesta kohden esille.
Alkujaan asiakkaana siis oli toinen perheenjäsen, ja edelleenkin hän on useammin, mutta niin minäkin olen hoidossa käynyt.
Kun seuraan perheenjäseneni muutosta, olen häkeltyneen onnellinen.
Muutos vahvojen traumojen purkamisessa on vaikeaa, ja haastavaa monista eri syistä. Alamme olla nyt kuitenkin siinä tilanteessa- että nyt alkaa olla hoidettavan itsensä vastuulla suuri osa kehittymisestä täst eteenpäin, kaikki mahdollisuudet siihen on annettu. Vahvat, ja vanhat traumat ollaan saatu purettua, elimistö toimii hitaasti, mutta toimii kuitenkin oikein.
Jokapäiväinen liikkuminen toimii paremmin, ja lihaksisto ottaa jo komentoja vastaan ja kehittyy , kun sitä taas käytetään.
Markon toinen työ tekee hänen kohtaamisestaan helppoa, ( hän on hoitoalalla muutenkin ) ja hänen tapansa lukea asiakasta on hyvä.
Hoitotilanne voi olla tosi vaikea, tai tosi helppo- ihmiset ratkaisevat.
Nämä kaikki tänään kirjaamani ovat ainakin omalla kohdallani tehneet vaikeasta kovin paljon helpompaa - se on myös osoitus heidän ammattitaidostaan.
Pitää myös muistaa koko ajan oma vastuu kaikessa.
Kukaan ei ''pelasta'' minua, kyllä minun se työ kuuluu tehdä ihan itse.
On aika, jolloin syy on hoidettava- ei silitettävä oiretta vastakarvaan.
Oman hyvinvointini lisääntyminen nostaa mielialaani, tekee minusta paremman ja arvokkaamman ihmisen - itseni silmissä.
Arvostan itseäni, puutun epäkohtiin ja peloista huolimatta, teen asialla jotain.
Monella osa-alueella tuo on tekemättä, mutta jollain jo edistyn.
Käyttämäni palvelut ovat niitä, joita itse käytän- joiden takana voin seistä.
Toimivat - minulla.
Kehoitan jokaista mihin tahansa hoitoon hakeutuvaa käyttämään kuuluisaa googlea avukseen, lukemaan suosituksia- kysymään ääneen.
Jokainen hoito maksaa rahaa, ja asiakas on oikeutettu ( olisi toivottavaa), että ohjautuisi heti paikkaan, jossa hänet kohtaava ihminen on helppo kohdata.
Tässä tullaan henkilökemioihin toki, mutta kyllä- netin selaamisessa on puolensa.
Ja nythän mä muistin, pitää varata Pirjolle aika.
Ja Marko sano- jotta vois venytellä.
Tarttee hengitelläkin vielä - niin yöuni on paljon rauhallisempaa.
Kävinkö uimassa?
Kävin. Tänään kroppa ilmoitti, että 25 min. oli hyvä aika.
Heippa.
Terkuin, Annica
Ig @annicalta
